Tutkimus levyarvostelujen merkityksestä

Postittanut: Jaakko Marttila
Postitettu 21.04.2008 18:23
Aihealueet: Kolumnit

Sain viime viikolla yhteydenoton Imperiumin ja Infernon toimittajalta, kaveriltani Tero Lassilalta osallistua hänen toteuttamaansa tutkimukseen. Kyseessä on kartoittava tutkimus metallimusiikin ja raskaamman rock-musiikin levyarvosteluista ja niiden vaikutuksesta.

Tutkimuksen kyselyiden kohderyhmänä ovat yleisö, artistit, musiikkikriitikot sekä markkinoijat. Teron tavoitteena on kartoittaa levyarvostelujen asemaa ja merkitystä raskaan musiikin kentässä. Sopii toivoa, että mies aikanaan julkaisee tutkimuksensa ja sen tulokset esimerkiksi jossain mediassa.

Tero lähetti minulle kysymykset, jotka oli räätälöity musiikkikriitikoille, mutta lähden kuitenkin liikkeelle normaalille yleisölle suunnatuista kysymyksistä, vaikka en voikaan tietysti musiikkitoimittajan asemassa ihan täysin samaistua normaalin yleisön, ihan tavallisten musiikkidiggarien asemaan. Pyrinkin tarkastelemaan asiaa molemmista näkövinkkeleistä. En vastaa tässä kaikkiin Teron esittämiin kysymyksiin, vaan niihin joihin riitti eniten sanottavaa ja pohdittavaa.

Miksi luet/et lue levyarvosteluja?

Luen muiden tekemiä levyarvosteluja tietääkseni, missä mennään metallimusiikin maailmassa. Haistelen tavallaan virtauksia, että millaisia tuntemuksia, vertailuja ja ylipäätään tunnelmia eri albumit herättävät toimittajissa. En niinkään ole välttämättä kiinnostunut itse albumista, vaan tavallaan siitä laajemmasta ajan hengestä.

Toki monessa tapauksessa on myös niin, että itse levykin kiinnostaa - potentiaalisesti ainakin. Mainittujen seikkojen lisäksi usein arvioissa tulee esiin sekä ajankohtaisia asioita että perustietoa, mistä on etua toimittajan ominaisuudessa. Sitten ovat nämä tapaukset, joissa olen itse jo arvioinut kyseisen levyn, minkä jälkeen kiinnostaa kovasti tietää, mitä mieltä muut ovat siitä olleet ja millaisiin asioihin he ovat kiinnittäneet huomiota.

Onko sinulla luottoarvostelijaa, jonka mielipiteisiin luotat. Miksi luotat hänen mielipiteisiinsä?

Ihan täydellistä yhtäläisyyttä en ole huomannut oman ja kenenkään muun musiikkimaussa olevan. Tietysti jossain määrin oppii “luottamaan” tiettyjen henkilöiden mielipiteisiin sikäli, että ne on oppinut suodattamaan parhaaksi katsomallaan tavalla. Eli jos tällainen henkilö kehuu tai kritisoi jotain levyä tietyillä argumenteilla, sen osaa tulkita omien arvostusten mukaisesti.

Otetaan esimerkkinä vaikka Imperiumin Jerry “Serpent” Kurunen, joka kyllä kirjoittaa ansiokkaita arvioita, mutta jotka eivät vastaa omia makutottumuksiani. Jos Jerry kehuu varovaisesti jotain levyä, mutta haukkuu sitä liian kokeellisena tai sekavana, tarkoittaa tämä usein sitä, että levy on minun mielestäni potentiaalinen klassikko. Vastaavasti Jerryn todella timanttisina pitämät levyt jäävät minulle usein sinne seitsemän pintaan, jos asteikkona on 0-10.

Miten arvostelu vaikuttaa ostopäätökseesi?

Nimenomaan täytyy käyttää sitä omaa suodatinta arvioita lukiessaan ja puntaroida tekstiä arvostelijan yleiseen linjaan ja omaan makuun nähden, kuten jo äsken tuli todettua. Harvoin arviot silti vielä ostopäätökseen vaikuttavat.

Ennen oli toisin, sillä joskus muinoin mistään mitään tietämättömänä teininä internet ei ollut vielä mitenkään yleinen ja sen anti rajoittui musiikin osalta lähinnä bändien koti- tai vain fanisivuihin. Tietoa ei ollut oikein saatavissa, eikä kaveripiirissäni ollut metallia kuuntelevia kovinkaan montaa. Lisäksi pienelle paikkakunnalle kaikenlaiset uudet jutut valuivat varsin hitaasti. Tuolloin esimerkiksi Soundin levyarvostelut tuli luettua huolella, ja muistan tehneeni jopa ostopäätöksiä niiden perusteella. Äkkiä kävi kuitenkin niin, että parin pahan pettymyksen jälkeen, joista yksi oli muuten Anthraxin Sound of White Noise, muutuin hyvin skeptiseksi.

Kyllä silti arvioilla on nykyäänkin hieman painoarvoa. Bändeihin saattaa niiden ansiosta tutustua hieman varovaisemmin, esimerkiksi Myspace- tai Mikseri-sivustojen kautta. Ja edelleen monien samasta levystä tehtyjen arvioiden lukeminen tarkentaa levystä saatua kuvaa, vaikka edelleen on aina se riski, etteivät kriitikoiden arvostamat asiat ole lainkaan samat kuin omalla kohdalla.

Millaisena näet levyarvostelujen merkityksen ja olemassaolon oikeutuksen? Mihin niitä tarvitaan?

Nyt päästiin todella mielenkiintoiseen puoleen käsiksi. Levyarviot ovat toki tietynlaista pakkopullaa. Levy-yhtiö sylkee medialle promoja ja sitten odottaa niitä ylistäviä arvioita korvauksena. Näinhän asia on karkeasti ottaen, mutta onneksi toisaalta myös jyvät erottuvat akanoista. Toimittajat kun osaavat olla melko kriittisiäkin.

Toisaalta promolevyjen jakelulla on muitakin funktioita kuin arvioiden generointi. Ne ovat toisaalta haastattelujen, musiikkijournalismin kovan ytimen tukena. Ellei musiikkia kuule, on varsin hankalaa yrittää tehdä haastatteluja, ja ilman haastatteluja ei olisi musiikkilehtiäkään.

Levyarvioformaattiakin voi kehittää, jos suinkin riittää tarpeeksi tahtoa. Esimerkiksi meillä Miasmassa on Toimituksen valinta -palsta, jossa kasataan yleensä kolmen hengen voimin sivun mittainen levyarvostelu yhdestä mielenkiintoisesta albumista toinen toistemme mielipiteitä kommentoiden. Palstan vastuuhenkilönä on Seppo Rautio, mutta raadin muut jäsenet vaihtelevat kiinnostuksen mukaan. Mielestäni olemme saaneet kehitettyä täysin uudenlaisen, keskustelevan lähestymistavan perinteiseen levyarvioon nähden.

Muunkinlaiset luovat ratkaisut ovat mahdollisia, jos tahtoa riittää. Ei uudesta levystä kertovan tekstin aina tarvitse olla se sama yhden ihmisen muutama kappale tekstiä, jonka perseessä tai edessä on se pakollinen arvosana kaverina. Käytännössä kuitenkin jostain syystä kaikki mediat tuntuvat pitävän kiinni tästä kompromissiratkaisusta.

Toisaalta ryhmissä tehtävät levyarviot ovat yllättävän vaikea juttu, mitä tulee tekijänoikeuksiin ja levy-yhtiöihin. Olen varovasti tiedustellut eräältä levy-yhtiöltä muun muassa mahdollisuutta pitää tiukasti lehden toimituksen sisäiseen käyttöön rajattua nettiradiota, sillä tätä kautta voitaisiin saada aikaiseksi todellinen levyraati ja edelleen joku uudenlainen levyarvosteluformaatti. Tähän ei suhtauduttu myönteisesti. Joitakin promoja saadaan onneksi lehteen useita kappaleita, mutta useinkaan näin ei ole.

Viime aikoina yleistyneet mp3- tai internetin kautta monenlaisten soitinsovellusten kautta kuunneltavat promot ovat yleistyneet. Tätä kautta monen kriitikon on ollut äärimmäisen helppo päästä kuuntelemaan samaa levyä. Toisaalta toimittaja voi tuntea itsensä hyväksikäytetyksi, jos hän ei saa fyysistä äänitettä ikään kuin korvauksena tekemästään työstä, koska useinkaan muuta palkkiota ei ole luvassa.

Tietysti parhaimmillaan perinteinen levyarvio on todella mielenkiintoinen kuvaus uudesta albumista, mikä sinänsä palvelee lukijaa varsin hyvin. Tiedon lisäämisen ja laajan kuvan muodostumisen kannalta niiden rooli on edelleen tarpeellinen. Hyvä indikaattori on se, kuinka usein levyarviot nousevat keskustelun aiheeksi esimerkiksi Imperiumin messulaudalla. Melko useinkin jonkun arvostelijan näkemys herättää närkästystä ihan tavallisissa metallifaneissa.

Tämä kertoo jo varsin selvästi, että kyllä arvosteluilla on oikeasti merkitystä, vaikka usein ihmiset mielellään sanovat ääneen, että he tekevät itse omat valintansa eivätkä usko kenenkään ennakkohehkutuksiin ja niin pois päin. Merkitys ostopäätösten tukena onkin ehkä näin Myspace-aikakaudella vähentynyt, mutta kiinnostus levyyn voi joka tapauksessa herätä ihan samalla tavalla. Ja nykyään fanien verkottuminen netin kautta erilaisille foorumeille ja keskustelukanaville tuo niille toisaalta aivan uudenlaista merkitystä keskustelunherättäjinä.

Sitten pääsemme varsinaisesti toimittajille suunnattuihin kysymyksiin:

Kuinka kauan olet tehnyt levyarvosteluja ja mihin julkaisuihin?

Olen kirjoittanut niitä noin vuosituhannen vaihteen kieppeiltä lähtien. Aluksi kirjoittelin www-sivustolle nimeltä Levyluola ja sen lopetettua Dragon’s Deniin. Tässä vaiheessahan touhu oli lähinnä sitä, että tein arvosteluja omasta levyhyllystäni löytyneistä teoksista. Jostainhan piti lähteä liikkeelle, ja tämä oli varsin hyvä tapa, että aluksi sai valita itse suvereenisti, mistä albumeista arvioita rupesi väsäämään. Dragon’s Denin loputtua opiskeluissani kokeilin hetkisen ihan omaa www-sivustoa uudenlaisella konseptilla, mutta tämä vaihe ei kauaa kestänyt, eikä siitä sen enempää.

Vuonna 2004 Oulussa neuvoteltiin kovasti metallitapahtumia järjestävän yhdistyksen perustamisesta. Tuolloin Jani Suopanki kysyi minuakin mukaan porukkaan. Yhdistys kuivui kokoon nopeasti, mutta tätä kautta pääsin mukaan uuteen nousuun lähteneeseen Miasma Magazineen, sillä silloinen päätoimittaja Petri Klemetti oli myös mukana yhdistyksen perustamisneuvotteluissa. Ei mitään niin huonoa, ettei jotain hyvääkin. Siitä hetkestä lähtien olen sitten pommittanut arvioitani Miasmaan kiihtyvällä tahdilla.

Millaisia muutoksia levyarvosteluissa on tapahtunut vuosien varrella?

Nähdäkseni arvioiden tyyli on kehittynyt mielenkiintoisempaan ja kokeilevampaan suuntaan, tai ainakin parhaat arvostelijat ovat tässä onnistuneet. Kaikenlaisia nettimedioita on jo niin paljon, että ihmiset eivät välttämättä jaksa enää perusarvioita lukea.

Internetin myötä tekstin olla todella iskevää, että se kiinnittää huomiota. Printtipuolelle kirjoittaminen on tässä suhteessa vähän lohdullisempaa, kun tietää, että ihmiset usein lukevat arviot paperilta loppuun asti - ainakin todennäköisemmin kuin nettipuolella.

Kaikenlaiset huumoriin ja vapaaseen ajatusvirtaan perustuvat kokeilut herättävät tylsän massan keskellä enemmän huomiota. Toivottavasti kehitys jatkuu ja koko arvioiden rakenne sinänsä rikkoutuisi mahdollistaen luovempia ratkaisuja.

Miten omat arvostelusi ovat muuttuneet vuosien kuluessa?

Perustan koko ajan enemmän arvioni aivopieruihin, joita levyn kuunteleminen tai sen ajatteleminen tuovat henkisen sulkijalihakseni herpaantumisen mieleeni. En enää ryhdy kasaamaan muka-objektiivista arvostelua, jossa kaavamaisesti listaan positiiviset ja negatiiviset puolet. Pyrin oleman sensuroimatta ajatuksiani ja sitä kautta putkauttamaaan parhaat palat spontaaneista ajatuksistani suoraan tekstimuotoon. Tätä idearipulia sitten muotoilen ja täydennän tarpeen mukaan taustatiedolla sekä hieman objektiivisimmillakin huomioilla.

Missä mielestäsi menee journalistisen levykritiikin ja markkinointipuheen raja?

No senhän tietysti absoluuttisesti tietää vain arvion tekijä itse. Käsittääkseni kovinkaan moni ei varsinaisesti saa rahaa arvioiden tekemisestä Suomessa, joten ei markkinointipuheiden rooli ainakaan kovin suuri luulisi näissä puitteissa olevan.

Mielistelyn mahdollisuus esimerkiksi arvostelijan tuntemia bändejä, levymerkkejä tai muita yhteistyökumppaneita kohtaan on tietysti olemassa. Jokuhan voi näin ehkä haluta varmistaa kuumimpien levyuutuuksien säännöllisen saannin omaan hyllyynsä ennen muita. Toisaalta tuntemiensa ihmisten säveltämiä, soittamia tai julkaisemia tuotoksia on tietysti muutenkin vaikeampi arvioida kriittisesti kuin aivan tuntemattomien tekeleitä - puhumattakaan jos kyseessä on kaveri- tai ystäväpiiristä.

Mediatoimitusten tulee luonnollisesti tarkkailla julkaisemiaan tekstejä sekä kiinnittää huomiota, jos tällaista kriittisen arvion ja selvästi tiettyjä tahoja suosivan kirjoittelun raja hämärtyy, ja ryhtyä toimenpiteisiin tilanteen korjaamiseksi.

Miten käytät arvioinnissa levy-yhtiön tai bändin tuottamaa tiedotemateriaalia?

Usein kriittisellä, joskus jopa halventavalla tavalla, koska usein nämä tiedotteet ovat suorastaan naurettavaa itsekehuskelua ja täysin musiikin kannalta irrelevanttia tietoa. Kaikkein oudoin piirre on minusta “selling points”, joissa suorastaan epätoivon vimmalla yritetään todistella ulkomusiikillisin perustein, miksi levy on kova, kuinka paljon siihen on satsattu ja miten sen suorastaan väkisin on myytävä hyvin.

Tiedotteissa on toki hyödyllisiäkin mainintoja yhtyeen historiasta ja taustoista. Vaikka nämä tiedot löytyvät paljon kattavammassa muodossa internetistä, tiedotteet ovat joskus kätevä tietolähde, kun levyjä kuuntelee esimerkiksi matkalla ja kenties samalla kirjoittelee muistiinpanoja tulevaa arviotekstiä varten.

Eli kyllä tiedotteilla on oma paikkansa minusta promolevyjen mukana, mutta niiden tyyliä ja rakennetta voisi näin toimittajan näkökulmasta päivittää nykyaikaan.

Millaisena näet tehtäväsi levyarvostelijana?

Lisään sekä lukijakunnan että omaa musiikillista sivistystäni ja tietoisuuttani. Samalla tuen alan toimijoita. Oman tietämykseni lisääntyessä kykenen edelleen kirjoittamaan parempia tai ainakin asiantuntevampia haastatteluja ja artikkeleita.

Kommentit