The Black Crusade -kiertue
Postittanut: Arto Lehtinen
Postitettu 26.12.2007 13:42
Aihealueet: Keikat
14.12.2007, Jäähalli, Helsinki
Tämän syksyn Eurooppaa ristiin rastiin kiertänyt The Black Crusade -kiertuepaketti käsitti osa nykymetallin mielenkiintoisia ja kovassa nosteessa olevia nimiä. Ei ole ollut mikään yllätys, että monet Euroopan keikkamestat ovat olleet loppuunmyytyjä. Samainen kiertue myös ylettyi Suomeen jopa kahden keikan verran, Tampereella ja Helsingissä. Tampereen osalta tapahtuma ei ollut mikään yleisöryntäys, sillä jäähallin kokoinen paikka on kiistatta liian suuri. Sen sijaan meno ja meininki oli kaoottista molemmissa paikoissa.
Ensimmäisen yhtyeen, Shadows Fallin, aloittaessa, jäähalli ammotti suurimmaksi osaksi tyhjyyttään. Permanto oli puolillaan ja muutama istumapaikka oli jo ehditty valloittaa. Tämä pieni puute ei näyttänyt haittaavaan Shadows Fallin kavereita ollenkaan, jotka viihtyivät lavalla noin puolen tunnin verran. Näin ruhtinaalisen soittoajan vuoksi viisikko ehti heittää ainoastaan viisi biisiä. Bändin nokkamies Jason Bittner julmettuineen rastoineen veti tämä puolituntisen setin melkoisella draivilla. Mies ei paljon malttanut olla paikoillaan, vaan hyppi ympäri lavaa ja piiskasi hiuskuontaloansa suhteellisen säälittömästi. Shadows Fall olisi tervetullut uudestaan Suomeen klubikeikoilla, sillä bändin moderni thrash metalcore -höysteellä toimii livenä todella hyvin.
Kun Shadows Fall oli kerinnyt viimeisin piisin heittää, olivat roudarit jo raahaamassa kamoja pois ja asettelemassa Arch Enemyn backdroppeja ja rumpuja paikalle. Aika ripeästi Ammott ja kumppanit astelivat lavalle. Kummasti alkoi ainakin valokuvaajien keskuudessa kuhista Angela Gossowin edessä. Gossow on aina yhtä energinen lavalla, miten bändin useammat kerran on tullut todistettua. Erityisesti oli mielenkiintoista nähdä Ammottin veljesten kitarointia, joka on ollut aina eräänlainen Arch Enemyn peruspilari. Soittoaika oli myös Arch Enemyn osalta rajattu, joten pakolliset hittibiisit ja lavalta pois. Kieltämättä Arch Enemyä olisi seurannut pitempää, mutta eiköhän bändi pian vieraile uudestaan Suomessa.
Jälleen nopean toiminnan joukot siirsivät Arch Enemyn tavarat sivuun ja kovalla vauhdilla lava valmisteltiin brittiläiselle DragonForcelle. DragonForce on ollut kovassa nosteessa, kun Inhuman Rampage julkaistiin. Bändi on heittänyt keikkaa ja kiertuetta kovalla tahdilla, mutta minkäänlaista väsymystä ei ainakaan lavatouhuista päätellen ollut havaittavissa. Samanlaista kohellusta lavalla ja erikoista huumoria bändi on aina tarjonnut keikoillaan. Kitaristikaksikon Herman Lin ja Sam Totmanin vuoropuhelu toisia potkimalla näytti varsin koomiselta. Huolimatta siitä, että trampoliini oli ilmestynyt pitkän poissaolon jälkeen lavalle, yhtye turvautui hyppimään korokkeilta suhteellisen maltillisesti. DragonForce setti oli melkoista tilutteluja ja kitarointia, joten ainakin powermetallin fanittajat saivat osansa.
Ennen kuin Triviumia tehtiin jälleen nopeat muutokset lavalla. Rakennelmat oli lähestulkoon samat kuin viime
toukokuun Kultsan keikalla. Trivium herättää tunteita puolesta ja vastaan, mutta kavereiden meno ei ainakaan haitannut. Heafyn johdolla nelikko piiskasi melkoisella tempolla menemään biisejä The Crusade -levyltä ja edelliseltä Ascendancylta. Kitaristi Corey Beaulieun tylsät metalcoremaiset laulut kuulosti suhteellisen ponnettomilta verrattuna Heafyyn, jonka yrityksessä oli vaikutteita James Hetfieldilta. Sen sijaan vauhtia riitti lavalla reihumiseen kiitettävästi.
Oli yllätys, että Matthey Healey omisti kappaleen ”Rain” Deathin edesmenneelle laulajalle Chuck Schuldinerille. Sinänsä hieno homma, mutta kuinka moni teineistä edes tajusi kuka Evil Chuck oli. Tuskin monikaan.
Machine Fucking Head! Kuten olivat lämppäriyhtyeet muistaneet huudattaa yleisöä pitkin iltaa. Phil Demmel oli joutunut jättämään kiertueen kesken perhesyiden takia. Tämän vuoksi muiden bändien kitaristit toimivat vierailevina tähtinä. Mutta Helsingin keikkaa varten, joka oli kiertueen päätöskeikka, mies oli palannut takaisin. Täytyy kyllä myöntää, että melkoinen teko Demmelilta, joten siitä mies ansaitsee tunnustuksen. Demmel on eräs Machine Headin kantavia voimia ja sopii täydellisesti Rob Flynnin aisapariksi.
Machine Head oli tunnin setin aika melkoisessa iskussa, vaikka tekniset ongelmat välillä piinaisivatkin. Setti käsitti luonnollisesti sekä uutta että vanhaa materiaalia kuten Aesthetics Of Hate, Descend The Shades Of Night, ja klassikot kuten Take My Scar ja Old.
Vaikka illan aikana oli muutamia pittejä näkynyt pyörivän lattialla, Machine Headin aikana ja erityisesti Davidian pärähtäessä nähtiin aivan käsittämättömän kokoinen rinki. Pitti lähti pyörimään, kun Flynn kehotti tai suorastaan vaati yleisön menemän kahtia ja piisin alkaessa melkoinen karuselli alkoi pyöriä. Biisin loppuessa kitaristi Phil Demmel heitti komealla voltilla yleisön sekaan. Sieltä mies kampesi itsensä takaisin lavalla ja tonttulakki päässä!
Lopuksi oli poseerauskuvien vuoro, johon osallistuivat kaikki kiertueella olleet bändit. Vaikka olikin viisi yhtyettä tsekattavana illan aikana, kaikki tuli katsottua läpi. Machine Head pesi kyllä muut menne tullen ja helposti.
Teksti ja kuvat: Arto Lehtinen
Kommentit
Kommentoi
-
-
Tilaa Miasma, 30eur/vuosi
-
