Lähdön Aika, Dead in the Water, Mr. Peter Hayden, 19.4.2008, Kellari, Riihimäki
Postittanut: Tuukka Termonen
Postitettu 29.04.2008 17:58
Aihealueet: Keikat
Riihimäki on kuulemma paska kaupunki, mutta on siellä joskus kyllä hyviä keikkoja. Ajaessamme Tampereelta kohti tuota kuuluisaa risteyskaupunkia minulla ei ollut mitään tietoa siitä, millainen illan keikkapaikka olisi enkä siltä toki liikoja odottanutkaan. Sen heikkous tuli silti minulle pienenä yllätyksenä. Tila oli ensiksikin suhteellisen suuri, joka olisi toki ihan hyvä asia jos paikalle olisi vaivautunut yleisöä. Paikan koon saattoi toki vielä kestääkin, mutta musiikin puolesta olisi voinut luulla olevansa diskossa eikä odottamassa näin tylyn konsertin alkua. Saapumisemme jälkeen ensimmäisen varttitunnin aikana soitettiin kolme kertaa Bogart Co:n All the Best Girls… Siinä vaiheessa pinna rupesi jo kiristymään, ja muutenkin illan onnistuminen vaikutti hieman epävarmalta, sillä paikalla ei ollut juuri ketään. Mutta kun ensimmäinen yhtye yhdentoista maissa aloitti, oli paikalle sentään vaivautunut parikymmentä kuulijaa.
Mr. Peter Hayden oli minulle ennalta tuttu ainoastaan muutamien lupaavien nettinäytteiden perusteella. Vaikka he ovatkin käyttäneet jollain levyllään myös laulua, sisälsi tämä show ainoastaan instrumentaalikamaa. 40 minuuttiin mahtui paljon hyvääkin, mutta välillä meininki kävi hieman puuduttavaksi ja tiivistys olisi ollut tarpeen varsinkin kepeimmistä ja liikaa post-rock -vaikutteita sisältävissä kohdissa. Parhaimmillaan bändi esitti kuitenkin erittäin vahvan latauksen omaavaa drone-vaikutteista fiilistelyä, mieleen tulivat jossain kohdin Boriksen introt ja muu heidän rauhallisempi materiaalinsa. Mitään pelkkää feedbackiä tämä ei siis ollut. Yhtyeessä oli viisi jäsentä. Yksi heistä on nimikkeeltään kai perkussionisti, ja varsinaisen rumpalin lisänä tämä mies paukutteli jotain korkeita rumpuja ja helisteli peltejä villiin tahtiin. Hän toi näin soundiin oman pikantin lisänsä ja viehättävän eksoottisen afrikkalaisen tuulahduksen riihimäkeläiseen iltaan. Välillä miehen paukuttelu ja helistely tosin rupesi jo ärsyttämään, mutta tuo artisti ei onneksi ollut pääosassa kuin ihan hetkittäin. Kiinnostava bändi, ja näiltä kankaanpäälaisilta on tulossa pian myös uusi julkaisu, split 10“.
Liekö syynä harva keikkailutahti tai liian ahdistava musiikkityyli, mutta joka tapauksessa Dead in the Water on yksi maamme aliarvostetuimpia raskaan musiikin tekijöitä. Toivottavasti tämä esiintyminen poiki lisää faneja, vaikka tekniset ongelmat veivätkin harmillisesti bändiltä parhaan terän. Jo ensimmäisen kappaleen aikana laulun kanssa oli ongelmia ja se hävisi välillä kokonaan. Emptiness Insiden aikana se meni sitten kokonaan poikki, ja vaikka toinen vokalisti hieman paikkasikin omalla osuudellaan varsinaisen laulajan mykkyyttä, oli kappale pilalla. Onneksi piuha saatiin kuntoon ja In Disguises räjähti ilmoille täydellisen onnistuneena. Tuossa ovat mukana kaikki bändin tavaramerkit, seesteisiä kohtia seuraavat hätkähdyttävät ruhjovat osuudet ja kaiken kruunaa Lökän raastava huuto. Lisäksi hänen lavaesiintymisensä on kiinnostavaa seurattavaa, pienimuotoiset eleet ja liikkeet tuovat vakuuttavuutta, ollakseen “rankka“ ei tarvitse tosiaankaan liikkua lavalla tuon enempää.
Viimeinen kappale olikin uusi ja se sopi saumattomasti aikaisemmin kuultuihin, eli kenenkään ei tarvitse kantaa huolta siitä, että Dead in the Water olisi muuttumassa huonompaan suuntaan. Tosin seuraavaa levyä saadaan tällä tahdilla odotella jonkin aikaa. Echoes… In the Ruins nauhoitettiin nimittäin kesällä 2006 ja kuultu kappale oli vasta ensimmäinen sen jälkeen valmistunut teos. Tosin toinenkin on kuulemma jo melkein kasassa. Mutta älkäähän pojat hätäilkö, sillä kuten sananlaskussa sanotaan, hosumalla ei tule kuin kusipäisiä mukuloita! Mainitun levyn LP-version julkaisuongelmat eivät muuten johtuneet turhasta kiireestä. Kiinnostuneille voin kertoa, että se on viimeinkin pian saatavilla.
Illan päätteeksi Lähdön Aika esitti vielä puoli tuntia raskasta mättöä. Bändi on pitkäaikainen suosikkini ja sen esiintymistä on aina hauska seurata, mutta tämä keikka ei ollut kuitenkaan sieltä parhaasta päästä. Eniten minua häiritsi se, että mukana oli niin paljon uusia biisejä. Tuttujen ja tarttuvien viisujen kuuntelu on aina miellyttävämpää, ja jotenkin minusta myös tuntui, että tuore tavara oli hieman nopeampaa kuin vanha. Puhtia bändillä kuitenkin on tarpeeksi, ja huomaa että he ovat soittaneet kimpassa jo vuosikausia. (Ja jonkin ajan kuluttua ulostuu ensimmäinen seiskatuumainen, split Brutopian kanssa.) Rutiinia ja varmuutta löytyy kylliksi, eikä vähälukuinen yleisökään kyennyt latistamaan illan huipennusta, vaikka välispiikit olivat kyllä turhan pitkiä! Muutamat vanhat biisit kuten kestohitti Ihmisraunioita ja Voiko huomenna mennä huonommin? lämmittivät erityisesti mieltä. Keikan järjestäjälle iloa ei tosin paljon herunut, maksaneita oli 43 kappaletta, eivätkä kaikki edes tulleet sisään yhtyeiden takia, tuo on todella häpeällinen lukumäärä! Ruohonjuuritason keikkojen toimintatavoista kertoo kuitenkin jotain se, että halvoista viiden euron lipuista huolimatta tappiota ei tullut. Mutta tuskin tällaisia keikkoja juurikaan järjestetään tulevaisuudessa, jos ihmiset eivät aktivoidu ja tule paikalle. Itse en ainakaan reissua katunut, esiintymässä oli hyviä bändejä ja kavereita on aina hauska nähdä.
Kommentit
Kommentoi