Immolation, Melechesh, Goatwhore, Sickening Horror, 3.4.2008, Nosturi, Helsinki

Postittanut: Jaakko Marttila
Postitettu 16.04.2008 18:47
Aihealueet: Keikat

Massive Music helli suomalaisia taas aivan mahtavalla paketilla keskenään sopivasti erilaisia äärimetallibändejä. Edellisen kerran saatiin nauttia vastaavasta, kun syksyllä Krisiun yhdessä kolmen muun bändin kanssa kävi räjäyttämässä Suomen polvilleen. Immolationin debyyttivierailua Suomeen oli moni death metal head kerinnyt odotella jo todella kauan. Ilta oli ikumuistoinen, kuinka ollakaan.

Kreikkalainen Sickening Horror oli varsin lupaava bändi, joka soittaa häpeilemätöntä progressiivista death metalia. Monille metallifaneille nimi on tullut ehkä kaikkein tutuimmaksi kovien soittajien “rekrytointipankkina”, sillä tästä yhtyeestä Nile löysi itselleen George Kolliasin rumpuihin ja vastaavasti Rotting Christ kitaristi George Bokosin. Mahtaa olla melko turhauttavaa bändin kannalta, kun huippulahjakkuudet houkutellaan seuraavan tason liigaan soittelemaan - ikään kuin Suomalaiset jääkiekkoilijat NHL:ään tai jalkapalloilijat muualle Euroopaan.

Atheist ja vastaavat ovat olleet selkeinä vaikuttajina kreikkalaisille. Basistin hiplaama viisikielinen sai välillä kunnolla kyytiä, vaikka ei tämä nyt toki ihan mitään jazz-deathiä olekaan. Kitaristiörisijä soitteli välillä kokeelliseen, välillä perinteisempään tyyliin. Proge-täkyt olivat sopivan ajoittaisia ja enemmän kappalerakenteissa kuin varsinaisesti soitossa.

Valitettavasti rumpali oli varsinainen hirvitys. Hirveä triggerihiplaaja, ja tuplabasaritykitys meni välillä aivan totaalisesti pieleen. Ei ollut taitoa ja vielä vähemmän oli tyylitajua. Ei toki varmasti ole helppoa tulla bändiin George Kolliasin jälkeen, mutta joka tapauksessa kaverin takkuaminen häiritsi. Noin muuten kyllä tuollaiselle bassovoittoiselle rypistykselle periaatteessa kyllä lämpenin jopa.

Goatwhore oli reippaasti illan surkein veto. Jenkkimetallia, jonka päälle oli asennettu hämäävä old school metal -kuorrutus. Bathory-paidat, nahkaremelit ja muut olivat mukana menossa ja muutenkin lavalla nähtiin uskottavaa perusmenoa, mutta musiikki huusi onttouttaan. Bändi ei vakuuta minua levyltä, ja ei sen enempää näemmä livenäkään.

Myös grindcorea mättävässä Soilent Greenissä kärisevän Ben Falgoust II:n typerät maneerit ärsyttivät, vaikka kaveri hyvin aktiivinen olikin. Hänellä oli uskomaton energia, mutta ne iänikuiset “yleisön skannaaminen”-, “kurkun viilto”- ja “in my eyes” -maneerit oikeasti saivat myötähäpeää aikaan, koska samoja juttuja toistettiin jokaisessa biisissä, parhaassa tapauksessa moneen kertaan.

Kappaleet eivät tosiaan oikein herättäneet minkäänlaisia tuntoja, vaikka alussa soitto vaikutti oikein maukkaalta. Näennäisesti kova bändi siis. Setissä oli tosin eräs hyvin Celtic Frost -henkinen kappale, jossa oli tutulta kalskahtavia riffejä ja joka kuulosti oikein munakkaalta. Mutta kokonaisuutena aika hirveä, joskin teknisesti toimiva yhtye.

Melechesh ei ollut samalla tavalla esiintyvä livebändi kuin esimerkiksi Goatwhore. Kappaleet ovat enemmän fiilisosastoa, vaikka äärimetallista puhutaankin. Todella vahvaa musiikkia joka tapauksessa. Teki mieli välillä oikeastaan enemmän sulkea silmät ja nauttia sillä tavoin kokonaisuudesta kuin katsoa lavalle, vaikka ei bändi missään nimessä mitenkään patsasteluun syyllistynytkään.

Suitsukkeet paloivat lavalla ja muutenkin todella väkevä tunnelma oli kohdillaan näillä tyypeillä, jotka taitavat israelilaista kitaristi-vokalisti Ashmedia lukuun ottamatta olla hollantilaisia. Lähi-idän henki oli selvästi läsnä, mutta se ei ole mitenkään raivostuttavan ylipursuavaa kebab-näppäilyä, joka monen muun bändin kohdalla tarkoittaa rasittava kliseettä. Ashmedin laulu oli varsin tiukkaa ja kimeää kärinää, mutta sieltä löytyi juuri se tarvittava liikkumavarakin välillä. Erittäin hyvä! Pitäisikin tutustua bändin tuotantoon kunnolla seuraavaksi.

Immolation oli täyttä murhaa, yksi parhaita death metal -vetoja, joita on tullut nähtyä ylipäätään, yhdesssä Bolt Throwerin, Incantation ja Suffocationin kanssa. Löysin bändin vasta viime vuonna Shadows in the Light -albumin myötä, mutta onneksi ei ollut liian myöhäistä. Veikkaan, ettei bändiä ihan heti saada Suomeen uudelleen.

En ollut koskaan nähnyt mitään Immolationin livepätkiä, joten kitaristi Bob Vignan uskomaton performanssi löi totaalisesti ällikällä. Kalju tyyppi, jolla on aivan tavallisen toimistotyöntekijän musta vaatetus. Silti reippaasti paras esiintyjä, jota olen koskaan nähnyt death metal -bändissä. Varmasti jonkun mielestä hänen hyvin voimakkain elein korostama soittonsa on ärsyttävää katsottavaa, mutta se oli hyvin vangitsevaa. Voisi sanoa, että tämä on kaikkein rituaalimaisinta livesoittoa, mitä olen koskaan todistanut. Vigna ikään kuin taikoi säveliä kitarastaan. Vaikeahan tätä on yrittää selittää, joten suosittelen keikan missanneita tutustumaan Youtuben kautta Immolationin livepätkiin.

Toinen kitaristi Bill Taylor oli eleettömämpi, mutta hänelläkin oli kovaa menoa päällä. Basisti-röhisijä Ross Dolan oli puolestaan se bändin hyväntuulinen kaveri, joka hymyilikin välillä. Vastapainona oli hänen lyijynraskas murinansa. Sormilla soitettavaa death metal -basistia on tietysti muutenkin aika hauska seurata, joskin Sickening Horror veti tällä saralla tietysti ykkössijan. Rossin mikrofonissa oli erikseen asennettu tekstiilisuojus, jonka tarpeellisuutta ei tarvinnut keikan aikana epäillä, sillä hikeä ja räkää tuntui lentävän kaverin suusta melko antaumuksella, mutta tuli sieltä nesteen lisäksi toki laadukasta mörinääkin.

Oli hauska huomata, että kun Ashmedi oli oman settinsä jälkeen tullut yleisöön melko lähelle eturiviä, Ross huomasi hänet ja piloillaan teki käsillään saman riittimäisen eleen, jonka Ashmedi teki ennen omaa keikkaansa selin kääntyneenä. Soundit olivat oikean reunan korokkeellekin miltei täydelliset. Nämä Massive Musicin kiertueet ovat yksinkertaisesti nannaa, pakko saada lisää!

Kuvat: Timo Hanhirova

Kommentit