Ilosaarirock 2008 -tunnelmia
Postittanut: Jaakko Marttila
Postitettu 07.13.2008 15:40
Aihealueet: Keikat
Kiitos Ilosaarirockin mainion mediakeidas-palvelun Miasma tarjoaa tuoretta pikareportaasia suoraan paikan päältä lauantain sekä perjantain Töminä-klubin osalta. Kattava raportti tulee tietysti aikanaan ilmestymään Miasman sivuilla kuvineen päivineen.
Perjantai lähti junassa hikoilleen ja lasten huuto- ja laulukuoron kiduttaman toimittajan osalta käyntiin punk-painotteisella Töminä-klubilla. Tämä oli lähimpänä metallia, mitä Joensuulla oli tarjota perjantaina.
Paikalle saapuminen ajoitettiin parahiksi Delta Force II:n aloittaessa settinsä. Tässä on selvästi Suomen ikioma Municipal Waste. Meininki on asenteellista, mutta reippaan huumorin sävyttämää. Esimerkkinä voitaneen mainita ehkä tunnetuimman kappaleensa Chuck Norrisin kertosäe: “Chuck Norris on vitun kova jätkä”. Hardcore + thrash metal = thrashcore? Ai niin, mutta tuo termihän oli jo tavallaan Forca Macabran omima, joten ehkä sitä ei ole sovielasta käyttää tässä yhteydessä, mutta tämä ehkä selvittää asian kaikkein tyhjentävimmin. Laulaja aneli ja uhkaili ihmisiä moshpitiin kaikin mahdollisin keikoin, mikä lopulta palkittiinkin varsin riehakkaalla menolla, joka tosin virallisesti ottaen oli kiellettyä. Hostina toiminut emäntäkään ei voinut todeta kuin että “kuitenkinhan te pittaatte”. Onneksi järkkärit eivät kuitenkaan ruvenneet tätä kieltoa mitenkään aktiivisesti toteuttamaan.
Rejectedin turhanpäiväisen oi-punkin jälkeen hardcore-veteraani Kohu-63 (tai “Kohu-vitun-63″, kuten vokalisti korjasi illan hostia) otti lavan haltuunsa tiukalla kokemuksella. Bändi kuitenkin jaksoi olla hyvin mukana, vaikka miehet ovat jo melko ikääntyneitä. Rutiini voi olla myös hyvä asia, jos soittaessa on yhä hauskaa. Soittajat näyttivät tämän hyvin, ja vokalistin ulosanti oli sopivan aggressiivista. Vittuilua tuli suuntaan jos toiseen, juuri näin pitääkin olla. Tässä vaiheessa alkoivat työviikon univelat kuitenkin painaa, oli pakko livetä rintamalta majoitukseen lepäämään, sillä allekirjoittanut oli oikeasti nukahtaa pystyyn, vaikka Kohun keikka oli toimivaa materiaalia.
Joidenkin ehkä pitkään odottama saksalainen Heaven Shall Burn soitti valitettavasti ensimmäisen keikkansa Suomessa. Oikeasti, jos tämä on metallin tulevaisuus, niin pitäisi varmaan siirtyä kokonaan punkin pariin. Metalcorea ja modernia death metalia yhdistellään, mikä kertonee paljon. Ei siinä mitään, mutta yleisön hyppyyttäminen on vain yksinkertaisesti niin vammaista, että koko bändi ja laulaja rupesivat vituttamaan välittömästi. No, yritin minä ihan oikeasti saada jotain irtikin tästä melo-mekkalasta, mutta eihän siitä mitään tullut. Siirryin katsomaan suosiolla Lapkoa, joka oli rutkasti parempi - teinimaineestaan huolimatta oikein hyvää festarirockia, vaikka hieman ne korkeat laulut toki ärsyttivätkin.
Oceansize oli kuin Godspeed You! Black Emperor, Pink Floyd, ja Porcupine Tree kaikki yhdessä ja samassa bändissä. Kokemus oli hämmentävä, kappaleista oli vaikea saada oikein mitään irti kertakuulemalla, mutta uteliaisuus heräsi taatusti monelle. Uskon, että bändi iski tällä setillä varsin hedelmälliseen maaperään. Pitäisin ihmeenä, jos tätä yhtyettä ei tuoda pian klubikeikalle Suomeen.
Cult of Lunan uusin albumi Eternal Kingdom on saanut uskomattoman vastaanoton eri viestimissä, joten bändin fanit olivat taatusti kovin odotuksin liikenteessä. Keikka oli onnistunut bändin osalta, mutta tekniikka petti. Miltei koko ajan kolmesta kitaristista kaksi oli osittain poissa pelistä. Roudareilla oli kiirettä, sillä kitaranupeista taidettiin vaihtaa yhteensä neljä kappaletta toimiviin peleihin. Onneksi kitaroita oli noinkin monta, sillä muuten koko keikka olisi ollut fiasko. Yllättävän hyvin yhtye kuitenkin tästä selvisi, eikä puuttuvia kitararaitoja huomannut kuin ajoittain turhan ohuena särövallina, joka on bändin eräs keskeisimmistä tehokeinoista. Uskoisin, etteivät tosifanit täysin pettyneet, mutta bändiä kävi näiden ongelmien keskellä sääliksi.
Psykedeelisen instrumentaali -space rockin legenda Ozric Tentacles oli eräs hippiyleisön odotetuimpia tapauksia Ilosaaressa. Kannabishan yleisössä toki meininkiin sopienkin kärisi menemään jo heti alkuvaiheessa. Screeneille heijastettu lsd-vaikutteinen videofeed toimi oivasti musiikin kanssa, mutta oli lavallakin toki nähtävää. Mukavasti elehtivä basisti viihdytti, ja hyväntuulisena koskettimiensa parissa puuhaili Brandi Wynne, joka on yhtyeen perustajan, kitaraa ja syntikkaa ulisuttavan Edin vaimo. Ed itse oli hieman rauhallisempi, mutta näytti herrakin nauttivan olostaan. Ehkä hauskin hetki oli keikan loppu, kun Brandi meinasi hermostua, kun Edin puolesta keikkaa olisi voitu jatkaa loputtomiin. Järjestäjätkin huitoivat, että aika oli ylitetty, ja Brandi viittelöi hullun lailla, mutta Ed vain soitteli muina miehinä menemään. No, ei yliajalle menty kuitenkaan kuin pari minuuttia, joten tuskinpa tästä sen kummempaa kehkeytyi. Tajuntaa laajentava musiikki toimi Ilosaaren illassa oikein mainiosti, ja tällaisen genre-instituution näkeminen livenä oli hieno hetki, vaikka ei kai metallijournalistin pitäisi hippien kotkotuksia koskaan myöntää diggailevansa, heh.
Kommentit
Kommentoi