Cop on Fire, Shades of Gray, Shite

Postittanut: Tuukka Termonen
Postitettu 09.12.2007 16:29
Aihealueet: Keikat

20.9.2007, Vastavirta-klubi, Tampere

TamU–Bordeaux-pelin kirvelevä lopputulos mielessäni matkustin vielä illan päätteeksi kuuntelemaan muutamaa ääninäytteiden perusteella mielenkiintoiselta vaikuttavaa ulkomaanvierasta. Tähtäsin saapumiseni strategisesti melko myöhäiseen ajankohtaan toivoen näin voivani välttää paikallisista punk-veteraaneista koostuvan Shiten näkemisen.

Mutta toisin kävi, sillä he olivat juuri aloittaneet remellyksensä, kun astui baariin, ja korvatulpista huolimatta näkemisen lisäksi myös kuulohavainnot siivittivät tätä varsin eksentristä kokemusta. Bändi oli huono, se soitti horjuvaa ja ponnetonta punk-pohjaista musaa. Tempo oli sangen hidas (rumpalilla oli tosin jo tässäkin vauhdissa vaikeuksia) ja he yrittivät vaikuttaa synkiltä tai vakavilta vähän jonkun Killing Joken tyyliin, mutta eihän siitä mitään tullut. Biisien väliin mahtui lisäksi minuuttitolkulla virittelyä ja muuta viivyttelyä. Kammottavin kohta keikassa lienee ollut kuitenkin se, että he tämän hidastempoisen keikan keskellä yht’äkkiä raiskasivat Kytät on natsisikoja -klassikon. No, olihan heillä siihen toki oikeus, mutta kohtuuden nimissä tuo oli jo hieman liikaa.

shadesofgray1.jpgRuotsalainen Shades of Gray näyttikin sitten, mistä se kana kusee. Infernaalisen hurjaa synkkää hardcorea! Puolet bändistä oli naispuoleisia, vaikka varsinkaan laulaja ei niin kovin perinaiselliselta vaikuttanut. Ulkoasunsa suhteen hän olisi mennyt täydestä jonkun black metal -bändin vokalistinakin, oli nimittäin sen verran karun näköinen neiti. Tosin hän olisi ollut hieman liian iloinen ilmestys tuohon tehtävään, erittäin hauskaa tuntui olevan, ja koomisia ilmeitä ja eleitä riitti. Monien ruotsalaiseen tapaan yhtye kertoi aina ennen kappaleita, mistä ne kertovat, “elämä palkkatyössä on orjuutta” ja siihen malliin. Olihan se hyvä tietää, kun ei noista sanoista oikein saanut selvää.

Cop on Fire oikeastaan jatkoi siitä, mihin edellinen puolituntinen päättyi, eli tarjolla oli annos pätevää tummanpuhuvaa hardcorea. Yhtye on kansainvälinen, viisikosta kaksi on amerikkalaisia, jotka asuvat tätä nykyä Saksassa, kolme muuta ovat espanjalaisia, joista yksi asuu Sveitsissä. Treenaaminen on siis vähän hankalaa. Mutta nämä kosmopoliitit ovat niin monissa crust-liemissä keitettyjä, ettei musiikissa kuulunut ripaustakaan harjoituksen puutteesta. Energiaa, vauhtia ja yritystä oli ihan tolkuttomasti, ja laulajakin rääkyi ja ponnisteli lavalla aivan tosissaan. Välillä meno alkoi tosin käydä vähän puuduttavaksi, hieman mielikuvituksellisempi materiaali tempovaihteluineen olisi piristänyt. Mutta kyllä tätä mättöä jaksoi silti vähintäänkin hyvin sen 45 minuuttia kuunnella. Sääli oli se, että yleisöä oli todella vähän, monilta musiikkiharrastajilta jäi nyt kaksi todella makoisaa esitystä näkemättä.

Tuukka Termonen

Kommentit

Kommentoi