Agrotoxico, Rattus, Massacre

Postittanut: Tuukka Termonen
Postitettu 21.09.2007 11:29
Aihealueet: Keikat

9.9.2007, Vastavirta-Klubi, Tampere

Harmillisesti tämä mielenkiintoinen konsertti ajoittui sunnuntai-iltaan, mikä vähensi selvästi yleisön määrää. Edellisenä iltana paikassa oli lisäksi ollut samaan kohdeyleisöön vetoava show, josta uupuneina luulen monien jääneen kotiin. Itse olin viisaampi ja jätin lauantain väliin. Se kannatti, sillä illan avaajaa lukuunottamatta esiintyjät miellyttivät minua suuresti, ja näin hyvään prosenttiin päästään melko harvoin. Eikä toki Massacre mikään täysin paska ollut, tämän 80-luvulla vaikuttaneen yhtyeen tuotanto ei vaan ole minulle kovin tuttua, joten innostuminen oli mahdotonta. Tyylihän on semmoinen raskas, keskitempoinen hardcore, jossa laulukielenä vaihtelivat suomi ja englanti. Nopeammat biisit toimivat toki parhaiten, hitaammat tuppasivat olemaan melko tylsiä.

Rattukselta osasinkin odottaa ihan kelpo keikkaa, vaikka heidän uusin levynsä olikin surkea ovat kaikki näkemäni keikat olleet aina vähintäänkin hyviä. Ja vauhdikkaastihan tämäkin pyörähti liikkeelle, yleisö syttyi heti Sotahullut kuullessaan. Keikka toimikin toki vanhojen hittien varassa, eivätkä pari uutta biisiä kyenneet pilaamaan kokonaisuutta. Klassikoista soivat myös muun muassa Sodan tragedia, Miks haluat tapella ja Rajoittu ydinsota. Varsinkin rumpali oli hyvässä vedossa, mutta muutkin taas pitivät selvästi esiintymisestä. Rattuksen nähdessään tietääkin aina, että he nauttivat tosissaan soittamisesta, sillä kyllä vanhoilla miehillä varmaan olisi muutakin tekemistä kuin viihdyttää juopuneita nuoria.

Euroopankiertueella oleva brasilialainen Agrotoxico olikin sitten mahtava päätös illalle, heidän otteistaan ei tosiaankaan huomannut että oli sunnuntai-ilta. Aggressiivista ja mielikuvituksekasta hardcore-punkkia soittanut nelikko oli komea näky, ja varsinkin basisti oli herkeämättä liikkeessä. Epätavanomaista oli se, että päävokalistina toimineen basistin laulaessa suurimman osan biiseistä, pääsivät välillä ääneen myös molemmat kitaristit. Järjestely toimi ainakin tässä yhtyeessä hyvin, eikä kukaan ollut huutajana huono. Miehet jaksoivat myös useaan otteeseen kiitellä illan lämmittelijöitä ja heidän sekä koko Suomi-hardcoren hyvyyttä. Keikka venyi encoreineen melko pitkäksi, ilonpitoa kesti luullakseni lähes tunnin. Lopussa brassit soittivat vielä lainabiisejäkin, ainakin Olho Secon Nada sekä Eu não sei olivat tuttuja. Ja eräs vielä minuakin viisaampi oli tunnistanut jonkun Asta Kaskin biisin. Tämän myllytyksen jälkeen olikin aika pyöräillä tyytyväisenä kotiin syömään paahtoleipää.
Tuukka Termonen

Kommentit