Viikate: Marraskuun singlet
Postittanut: Mikko Luntiala
Postitettu 07.09.2008 11:07
Aihealueet: Arviot, Levyt
Rahastus haisee, vaan musiikki puhukoon puolestaan. (7/10)
Ranka Recordings
Viikate on puskenut tavaraa pihalle armottomalla määrä-laatusuhteella koko elon aikansa: jokainen tämän vuosituhannen aikana julkaistuista seitsemästä albumista puolustaa kevyesti paikkaansa yhtyeen tuotannon lomassa. Tänä vuonna huilitaan aivan oikeutetusti, ilmestyihän viime vuonna peräti kaksi lättyä. Aivan ei tosin laakereille heittäydytä lepäämään, Marraskuun lauluja 1- ja -2-levyiltä irrotetut sinkut julkaistaan nyt nimittäin B-puolten ja parin bonuskappaleen kera.
Oikeastaan singlekokoelma on hieman harhaanjohtava sana. Sinkkuja julkaistiin molemmilta levyiltä kaksi, ja jokaisen kylkiäisenä tuli yksi lisäbiisi, yhteensä siis kahdeksan kappaletta. Tämän lisäksi kokoelmalle on ahdettu Uurastaja-, Hallamaat- ja Suruvaippa-veisut, vaikkei niistä sinkkuja painettukaan. Näitäkin kolmea biisiä seuraavat “B-puolet”, jotka ovat siis kokoelman ainoat ennenkuulemattomat vedot.
Tässä kohtaa on pakko on todeta, että ensimmäistä kertaa Viikatteen tuotoksesta paistaa läpi pienoinen ahneus, vaikka rieskaa laskettiinkin liikkeelle ainoastaan 4 000 kappaletta. Kokoelmia bändi on toki aiemmin tehtaillut kaksi, mutta niiden massiivisuus ja alkuperäisteosten harvinaisuus antoivat oikeutuksen molempiin julkaisuihin. Marraskuun singlet sitä vastoin tarjoaa sinkkuja, jotka voi edelleen hankkia kaupasta suunnilleen kympin yhteishintaan. Vaikka kokoelmaa onkin hemmoteltu normialbumia astetta heppoisemmalla hinnalla, ei kolmesta uudesta kappaleesta kannata näin paljon maksaa. Ostamista voi suositella ainoastaan niille, jotka haluavat löyhän yleiskatsauksen Viikatteen viime vuoden tuotantoon. Fanithan ovat jo hommanneet Marraskuun laulut ja mahdollisesti muutamat näiltä lohkotut sinkutkin hyppysiinsä, ja heille lukuisten vuosien varrella ilmestyneiden sinkkujen B-puolien kasaaminen yhteen olisi ollut huomattavasti miellyttävämpi ratkaisu kuin äskettäin ulos pullahtaneiden tekeleiden pikauusinta. Sen sijaan osa fanaatikoista saa varmasti väristyksiä 500 kappaleeseen rajatusta seitsemän seiskatuumaisen boksista.
Marraskuun lauluja 1 -osuus kattaa levybiisit Ah, ahtaita aikoja, Ei enkeleitä sekä Uurastaja. Ensiksi mainittu ei herätä suuria tunteita, mutta Ei enkeleitä kätkee uskontoteemansa kaihoon Viikatteelle ominaista nurinkurisuutta aivan erinomaisella tavalla. Uurastaja puolestaan on loistava ralli niihin hetkiin, kun elämään ei tunnu mahtuvan muuta kuin työnteko…
B-puolista Sarkajako-twist ja Liperi-twist ovat Viikatteen epäviikatemaisin parivaljakko. Nämä kaksi nopeaa ja rujoa instrumentaalia ovat kuin yö ja päivä esimerkiksi menneiden aikojen Kaajärven rannat- ja Kivi itkee vihreää -instrumentaali-tunnelmointeihin verrattuina. Sarkajako-twistin on säveltänyt Kaarlen sijasta Arvo Viikate, mikä osaltaan selittää karua meininkiä. Kokoelman kansivihko tosin esittelee kappaleen sävellystyöstä vastaavaksi Kaarlen, vaikka sinkun läpyskässä seisoo selvästi Arvon alias A. Taiminen. Twist-trilogian päättävä Korkeat kotkain tiet nousee Viikatteen kaikkien aikojen B-puolten – jos nyt edelleenkään voi tätä termiä käyttää – parhaimmistoon, jopa Tie-singlen Spede-coveri Haaskalinnut saalistaa -kummajaisen ja Vesi jota pelkäät -singlen Toistalon ohi. Urut säestävät komeasti tätä haurastunnelmaista mutta mukaansatempaavaa veisua.
Seuraavaksi käännytään Marraskuu kakkosen puoleen. Jotenkin sinkuiksi on valikoitunut koko levyn puolivillaisin nelikko biisejä, sillä oikeastaan vain Suruvaippa saa aikaan tunteiden paloa. B-biisi Mintun ja Vernerin häävalssi olisi päässyt oikeuksiinsa toisen mainiosti valssimittaan sovitetun teoksen, Valssi ikinä anteeksi, kanssa. Nyt sen kavaljeerina on melko mitäänsanomaton Me olemme myöhäiset. Lähinnä Kaarlen lauluäänen ansiosta ilkikurisuutta huokuva Teuvo, maanteiden kuningas olisi viimeistään sanoitustensa puolesta sopinut loistavasti yhteen Kerran-kappaleen kanssa, mutta saikin kumppanikseen “vain” Orret.
Bändi ei tosin varmaankaan ole hirveästi suunnitellut kappaleiden samanlaisuutta B-puolivalinnoissaan, kenties juurikin päinvastoin, sillä seuraavatkaan biisit eivät sovi yhteen millään perinteisellä tavalla. Hallamaat-löyhäilyn seuralaisen virkaa toimittaa Musta kuin puku, joka piristääkin oikein erityisen rokkaavilla kitaroillaan. Hurriganes, anyone? Upean Suruvaippa-slovarin jälkeen kokoelman päättää mitä epäkorrektein Mies ja kuusi kantajaa, joka nousee Viikatteen väkivaltaisimpien teosten kyseenalaiseen joukkioon. Jos yhtyeen albumit on tunnelmiensa puolesta nakutettu melko tiukkoihin raameihin, tämä kokoelma alleviivaa nimenomaan sinkkuraitojen keskinäistä monipuolisuutta ja epäsovinnaisuutta.
Kommentit
4 kommenttia kirjoitukseen “Viikate: Marraskuun singlet”
Kommentoi
Erinomaista tekstiä ja loistavaa tiedonhakua! Voinko nyt istua naamallesi?
Jumalauta, Robert. Jumalauta.
Perfect! Great! Wonderful!
15 euroa sinne tänne, ne kolme uutta kappaletta ovat 5e/kpl arvoisia.