Rytmihäiriö: Sarvet, Sorkat, Salatieteet

Postittanut: Jaakko Marttila
Postitettu 13.02.2008 17:38
Aihealueet: Arviot, Levyt

Sarvet, Sorkat, SalatieteetRYTMIHÄIRIÖ
Sarvet, Sorkat, Salatieteet
Sakara Records
Esimulkaisu

Näin pikaisesti kuunneltuna Rytmihäiriö tuntuu menneen taas kerran monipuolisempaan suuntaan. Thrash-riffithän eivät sinänsä ole enää minkäänlainen ihme tämän bändin soitannassa. Vanhan surmacoren perään nillittäjät varmaan jaksavat edelleen nalkuttaa, kuten ovat tehneet jo Saatana on herra -levystä saakka, mutta turhaa se edelleen on.

Ensimmäisenä huomion kiinnittää Saatanan melko reipas rooli sanoituksissa. Aiemmin se oli ikään kuin vielä mauste. Nyt alakerran herraan viitataan suoranaisena spurgujen mestarina, jonka kunniaksi he harjoittavat partojensa kostuttamista rubiininpunaisten pullojen halvalla mutta maukkaalla mahlalla. “Saatanallisuutta!”, kuten Slayerille kumartavassa avauskappaleessa Sataa Gambinaa osuvasti todetaan. Todella kiintoisan poikkeuksen tosin tekee Siriuksen Samurai, joka on selvästi sukua vanhalle Ufojen kosminen viesti -hitille. Täten viesti tappaa puukolla viina- ja pilleripöhnässä ei tulekaan alhaalta, vaan kaukaa ylhäältä, taivastakin ylempää.

Kolmannella uuden tulemisensa jälkeen tehdyllä albumilla ollaan paikoitellen jopa teknisen thrashin mutkaisilla poluilla, vaikka tietysti edelleen köörihuudot ja Unen suoraviivainen karjunta omalla tavallaan palauttavat maan pinnalle. Ja tietysti Rytmis on edelleen yhden kitaran bändi, joten mitään mautonta sooloiloittelua ei tarjoilla, eikä se tälle bändille sopisikaan. Kitaristi Janne on todellakin oikeasti taitava kaveri. Se, ettei häntä koskaan mainita missään vuoden kitaristi -äänestyksissä, vain kertoo vain siitä, että herra hallitsee instrumenttinsa ja biisinteon monia palkittuja etevämmin. Vokalisti Unen huutolaulu on jalostunut entisestään. Onko suunta hyvä vai huono, se jakaa varmasti mielipiteitä. Vanhaa kunnon holtitonta ja räävitöntä kaahausta on vähemmän, mutta toisaalta muutamat nopeammat kohdat nyt sitten antavat enemmän kontrastia.

Yksittäisistä kappaleista erityismaininan ansaitsee Gambina O.D., jossa “tuhannet spurgut” hoilaavat kuorona melodisemmin kuin koskaan. Mieleen hiipii jopa Manowar kaikkein mahtipontisimmillaan, onneksi vain hetkeksi. Surmacoreahan tämä edelleen kuitenkin on, vaikka kaikenlaista kokeillaankin välillä. Toiseksi viimeisen todella lyhyen rykäisyn perinne katkeaa nyt, sillä Tein henkirikoksen on rumpali Oton yksin tekemä akustinen synkistely. Kappale ja sen tulkinta ovat tavallaan varsin amatöörimäisiä, mutta se toisaalta nostaakin biisin todenmukaisuusarvoa huomattavasti. Samalla se johdattaa kuulijan hieman normaalia vakavammin viinan vaikutuksista kertovaan viimeiseen kappaleeseen Viina teettää. Sopii silti olettaa ja toivoa, ettei Rytmihäiriö kuitenkaan lipeä valitsemaltaan tieltä. Toisaalta, kun biisissä todetaan: “Viina teettää, mutta silti sitä viinaa vaan pitää vetää”, voimme ehkä olla kuitenkin melko turvallisin mielin.

Kommentit

Kommentoi